Joulupiparit on leivottu, muut leipomukset vieläkin suunnitteluasteella. Joulutortut ja pari kakkua ehtii kyllä ensi viikolla vielä pyöräyttämään. Muutenkin jouluna tulee aina vähän mässäiltyä, ettei siitä suurta vahinkoa tulisi vaikka ei kaikkea ehtisi leipomaankaan. Piparit meillä leivotaan aina pipartakkikaikunasta, on leivottu jo yli kaksikymmentä vuotta. Veljeni oli yläasteikäisenä innostunut kovasti ruuanlaitosta ja leipomisesta ja haaveili tuolloin kokin ammatista. Veli tarjoutui leipomaan minullekin joulupiparit ja sehän oli mielestäni todella mukavaa. Veli otti apurikseen tuolloin 3-vuotiaan poikani ja minulla ei kuulemma ollut mitään asiaa keittiöön. Taikinan teon jälkeen poikani tuli innoissaan kertomaan minulle, että he tekivät pipartakkikaikunaa. Sitä meillä on tehty joka joulu sen jälkeen ja vielä samalla ohjeella.

Joulukortitkin valmistuivat ajoissa ja lähtivät perjantaina postiin. Kaikkiaan kortteja valmistui lähes sata kappaletta. Pari viikkoa niitä oli työpaikallakin tarjolla, siellä on muutama uskollinen asiakas. Suurin osa työkavereistani on miehiä, eivätkä he valitettavasti ymmärrä mitään korttien päälle, ei itsetehtyjen sen paremmin kuin muidenkaan. Ehkä ensi vuonna en enää viitsi sinne viedä.