Nyt se sitten on tehty! Sain vihdoinkin luettua loppuun Volter Kilven Alastalon salissa. Kirjaa luin aina vähän kerrallaan, sillä yhteen menoon luettavaksi tuollainen tajunnanvirta on aika raskasta. Ehkä teosta onkin hyvä lukea vähitellen, sillä kieli on vanhahtavaa  ja jotkin sanat aika outoja. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1933 ja kertoo yhdestä iltapäivästä, jolloin kustavilaiset isännät ovat Herman Matssonin salissa neuvottelemassa parkkilaivaan sijoittamisesta. Vaikka itse asunkin länsirannikolla, kieleen sisälle pääseminen otti oman aikansa.

Kerronta on hyvin värikästä ja kuvailevaa. Kuuluisin kohta kirjassa on Härkäniemen isännän piipun valinta, jota on kuvailtu 70 sivua. Ennakkokäsitykseni kirjasta oli, että se on hyvin tylsä ja pitkäveteinen. Sitä se ei suinkaan ollut. Vaikka henkilöiden ajatustenjuoksuja ja iltapäivän vähiä tapahtumia kuvailtiin pitkästi ja laveasti, tyyli oli kuitenkin jouhevaa ja paikoitellen jopa humoristista.

Alastalon salissa-kirjaa on verrattu jopa James Joycen klassikkoteoksiin. Olen joskus lukenut Joycen Odysseus- ja Taitelijan omakuva nuoruuden vuosilta-teokset.  Volter Kilven tyylistä pidin paljon enemmän kuin James Joycesta, voihan tietysti sekin vaikuttaa, että Joyce on käännöskirjallisuutta. Käännöksen myötä voi kadota jotain olennaista alkuperäiskieleen verrattuna. 

Joka tapauksessa lukukokemus oli miellyttävä ja nyt voisin vaikka hankkia Olen lukenut Alastalon salissa-paidan. Sellaisiakin kuulemma on olemassa. Voin ihan lämpimästi suositella Alastalon salissa-kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea jotain vähän erilaista.