Kalligrafia on ollut jo neljä vuotta yksi rakkaimmista harrastuksistani. Aloitin kansalaisopiston alkeiskurssilla ja sen jälkeen olen joka vuosi ilmoittautunut jatkoryhmään. Siellä olemme tutustuneet erilaisiin kirjainmalleihin ja tekniikoihin, kuten esim. kultaukseen. Tämän kauden projekteiksi olen suunnitellut kirjasitomisen opettelun ja tuttavan hääkutsut. Ryhmässä saa aina uusia ideoita ja kirjoittamisen ohella jutustellaan kaikenlaista asiasta ja asian vierestä. Ryhmän vetäjä on aivan omaa luokkaansa, hän jaksaa aina kehua ja kannustaa, vaikka omasta mielestä kaikki menisi aivan pieleen.

Kalligragiaharrastukseni oikeastaan johtikin korttien maailmaan. Ryhmän vetäjä pitää myös erilaisia korttikursseja ja eräältä kurssilta myös innostukseni sai alkunsa. Aikaisemmin olin vakaasti päättänyt, että minähän en askartelemaan ala, se on lasten juttuja. Ja taas kohta huomasin tekeväni sellaista, mitä koskaan en ollut aikonut tehdä. Vähitellen työpöydän kulmalle alkoi kasaantua erilaisia kartonkeja, leimasimia, sabluunoita, pastelliliituja, guasseja, erikoispapereita, nappeja, nauhoja ... kaikki korttien tekijät tietävät, että lista on loputon. Eikä se pöydän kulma ole enää aikoihin riittänyt.

Tavoitteeni on käyttää tavalla tai toisella kalligrafiaa korteissani. Joskus kirjoitan vain onnittelun kanteen, joskus runon sisälehdelle, mutta kirjoitan aina käsin. Kalligrafia on siitä haastavaa, ettei siinä koskaan voi sanoa olevansa valmis ja osaavansa kaiken, aina riittää uutta opeteltavaa ja vanhan kertaamista. Ensi viikolla alkaa jälleen uusi kausi, odotan sitä malttamattomana. Ja jälleen aloitetaan alusta eli runkokirjaimista, useimmat tuntevat ne tikkukirjaimina.

Tässä yksi viime kevään projekteista