Vaikka aikaa pitäisi olla ja voi tehdä mitä huvittaa, aikaansaannokset ovat jääneet melko vähiin. Kovasti on kaikenlaisia suunnitelmia pää täynnä, mutta tuntuu vaan olevan niin kiire, ettei mitään ehdi. Eli aika taitaa mennä tuumaillessa ja suunnitellessa sitä sun tätä. Mutta kerrankin voi niinkin hyvällä omalla tunnolla tehdä.

Olen sentään jotain viime aikoina saanut valmiiksi tai ainakin saattanut projekteja alkuun. Tänään kudoin yhden maton. Tytär pyysi tekemään ruskean maton, jossa on valkoisia kapeita raitoja. En ole aikoihin kutonut mattoa, enkä montaa mattoa muutenkaan. Itse asiassa tämä oli vasta viides omatekemä. Innostuin niin, että kudoin sen yhteenmenoon valmiiksi asti. Reunoissa on vielä parantamisen varaa, mutta näin itseoppineena pitää vaan sitäkin harjoitella lisää. Huomenna aioin aloittaa tummanharmaata raitamattoa, otan ne sitten vasta pois puista. Kuvat näistä saattavat tulla myöhemmin, jos matoista tulee esittelykelpoiset.

Ihan alussa vielä on kahden nojatuolin päällystysprojekti. Tuolien käsinojat ovat ajan saatossa likaantuneet, eikä niitä oikein saa puhdistettua. Tuolit ovat kuitenkin ihan hyvät vielä ja uskon, että niistä saadaan ihan käyttökelpoiset uudella kankaalla. Punaiset tuolit muuttuvat harmaiksi ja siitä seuraa tietenkin, että matot pitää uusia ja hankkia ainakin uudet sohvatyynyt. Siitä se ajatus sitten lähti...

Sitten olisi vielä ainakin sata leimakuvaa odottamassa väritystä. Olen ostanut muilta leimailijoilta ihania kuvia; Magnoliaa ja Penny Blackia. Akvarellikynillä olen harjoitellut värittämistä ja nyt se alkaa jo vähitellen sujua. Tänään kokeilin öljyväriliituja ja stumppia, mutta jäljestä tuli jotenkin suttuista. Taitaa olla vaan teknisiä ongelmia tuolin ja pöydän välissä. Ja täytyyhän kuvat vielä saada korteiksikin. Siinä sitä riittää askaretta pitkäksi aikaa.

Viikko sitten sain valmiiksi tutun hääkutsukortit. Sekin projekti aloitettiin jo vuosi sitten ja häät ovat elokuussa, joten aikaa on ainakin ollut runsaasti. Niitä oli oikein kiva tehdä ja morsian ainakin oli tyytyväinen. Oma juttunsa niissäkin oli sisäpaperin teksti, jonka kirjoitin ensin käsin ja kopioin jokaiseen korttiin yksitellen. Kuulostaa hankalalta, mutta japaninpaperi on sen verran arvokasta, että mieluummin kopioin suoraan oikean kokoiseen sisäpaperiin kuin olisin leikeillyt kopioiduista arkeista sisäpapereita. Vai miten se nyt meni. Paikkakortitkin on suurimmaksi osaksi valmiina, sitten vielä ohjelmat ja menut.

Kaikenlaista muutakin on vielä suunnitteilla, mutta yritän ensin saada nämä pois alta ennen uusia juttuja. Tai sitten taas tulee mieleen joku juttu, joka pitää ehdottomasti aloittaa heti...